Tekstit

Musiikkia ja ulkoilua - ainakin jonkin verran

Kuva
Usein elämä kulkee läpi samojen rutiinien. Tämä on minulle suurimmaksi osaksi hyvä juttu. Toisinaan on kuitenkin hauskaa tehdä jotakin vähän erilaista. Kysyessäni Touhille kaveriseuraa päädyimme Naakan kanssa rumputunnille.  Kaverin vanhempi ilmoitti että ovat lähdössä soittamaan djemberumpuja. Mukaan mahtuisi, mutta tunnin alkuun on aika vähän aikaa. Touhi ei innostunut ja päätyi kyläilemään toiselle kaverille. Naakka sen sijaan yllättäen tarjoutui. Kaikenlaiset etniset soittimet ovat kiehtoneet minua aina, mutta en ole koskaan päätynyt kokeilemaan oikein mitään. Naakka taas ei ole koskaan harrastanut edes mitään musiikkiin liittyvää. Täytyy sanoa, että meitä molempia taisi vähän jännittää. Rumputunti osoittautui todella kivaksi. Soitimme piirissä ja lähdimme liikkeelle alkeista. Samaan aikaan opettaja kertoi, että laulu liittyy viljankorjuuseen hänen kotimaassaan Afrikassa. Päädyimme hieman laulamaan ja jopa tanssimaankin. Pelkäsin vähän, että ääniherkkä Naakka ei jaksa olla tilass

Aikuisen kehitys - hidasteita

Kuva
Lapsen kehitys - siitä tiedetään yhä enemmän ja puhutaan myös. Sen sijaan kasvaminen aikuiseksi on täysi suo - siis oman kokemukseni mukaan. Jos elää pitkään, aikuisuuskin on pitkä. Jos minä elän isoäitini ikään asti, en ole vielä edes puolessavälissä. Olen viime aikoina murehtinut (ja myös terapiassa käsitellyt) lyhyttä työhistoriaani. Minua hävettää se. Minua ei pitäisi hävettää, mutta kumminkin hävettää. Oikeastaan asian kirjoittaminen blogiin on varsin epämukavaa.  Aikuisena ihminen voi päättää elämänsä suunnan. Kyllä, varsin monessa asiassa ja hyvä niin. Kun elää jossakin tietyssä yhteiskunnassa, esimerkiksi Suomessa, tietyt suuntaviivat tulevat valmiiksi määriteltyinä. Asiat, joilla on suuri merkitys, näyttävät olevan työ ja jälkeläisten tuottaminen, näin karkeasti sanottuna. Merkittävät asiat , joista päästiin nykytilanteeseen, tapahtuivat, kun olin nuori aikuinen. Sairastuin pakko-oireiseen häiriöön ja ahdistuneisuushäiriöön. Ne jäivät minulle pysyviksi - niitä pitää hoitaa yh

Maaseudulla vanha jengi koossa ja lepoa

Kuva
 Minulla oli hieman poikkeuksellinen perjantai. Olin perjantaiaamuna palaverissa työpaikalla, mutta matkustin pikimmiten maaseudulle vanhempieni hoteisiin :D jatkamaan työpäivääni siellä. Luvassa oli vierailu lapsuudenystäväni vanhempien kotiiin tapaamaan Australian-ystävääni ja hänen lapsiaan. Mukana oli myös ystäväni, joka asuu vielä lapsuutemme paikkakunnalla. Olemme yhdessä Australian-ystävämme nuoremman lapsen kummeja. Vanha jengi oli siis koossa. Keskustelu polveili vaikka missä. Samalla mm. luin 2-vuotiaalle kummitytölleni kirjaa. Matkaan liittyi myös yhdessäoloa vanhempieni kanssa. En käytännössä juuri koskaan kyläile ilman lapsia, joten sekin oli arvokasta aikaa. "Korkkasimme" Sekunnit-sarjan, jonka ensimmäinen osa oli sellainen, että pakko on katsoa myös seuraava osa. Lauantaina vietin pitkää aamua vähintäänkin Hesaria lukien. Matkustin alkuiltapäivästä junalla takaisin pk-seudulle. Oletin, että lauantaina puoli kolmeksi Helsinkiin tuleva juna ei ole täynnä. Se oli

Lasten kaverit kylässä - ruokailu

Kuva
Meillä vierailee useita lasten kavereita joka viikko. Myös lapset kyläilevät kavereillaan. Tämä oli muuten yksi juttu, johon ei valmistettu ollenkaan ennen lasten tuloa. Ne tosiaan kasvavat ja niistä tulee sosiaalisia! Pahempi huoli toki olisi, ettei niillä olisi ollenkaan kavereita. Joka tapauksessa..kun tulen töistä, minua ei odota eteerinen ja voimauttava hiljaisuus. Sen sijaan tupa on täynnä lapsia ja heidän kavereitaan. Jos toinen (siis oma) lapsi sattuu olemaan jonkun luona, toisella on kaveri kylässä. Olen todella harvoin sanonut että meille ei saa tulla. Enemmänkin olen velvoittanut leikkimään hieman myös ulkona. Tämä ihan siksi, että lapset tarvitsevat ulkoilua. Toki tässä kohtaa tarjoutuu itselle tilaisuus juoda kupillinen kahvia rauhassa ;)  Ruokailu? Keskustelupalstoilla ja ihan livetilanteissakin, esimerkiksi työpaikalla, syntyy paljon keskusteluja, pitääkö toisten lapsia ruokkia. Keskusteluasetelma on mielestäni jo valmiiksi epäreilu. "Meillä ruokitaan/ruokittiin p

Kevätmessuista korsettiin

Kuva
Kävimme sunnuntaina Naakan kanssa aika ex-tempore Kevätmessuilla. En totta puhuen ollut kuullutkaan moisista, mutta puhelimeeni sattui tulemaan mainos niistä. Konsepti kuulosti kivalta ja päätimme lähteä. Naakka lähti mukaani mielellään. Toisaalta hän tykkää messuilusta, toisaalta messuilla nautittava lounas on hyvä kannustin ;) Hyvä että lähti, Naakka on parasta seuraa tapahtumissa (jos ei ole kamalaa väentungosta). Osoittautui, että Kevätmessuilla oli tilaa liikkua. Ehkä paras oli puutarhaosasto, jonne oli rakennettu inspiroivia kokonaisuuksia. Tämä on oikein mukavaa, vaikka puutarhapalstani taitaa pysyä "mummolan takapihana".  Parasta näettelyosastoissa oli, että pääsimme haistelemaan mullan ja vihreiden kasvien tuoksua etuajassa. Tuli tunne, että elämä taitaa sittenkin (siis vuodenajan suhteen) voittaa.  Parin tunnin kiertelyn jälkeen Naakka sanoi, että nyt jalkoihin alkaa sattua. Se olikin hyvä kohta, meillä oli ainoastaan muutama kohta kiertämättä. Mukaan messuilta tar

Kun saa lapset, elämä loppuu?

Kuva
Nyt syntyvyyden laskiessa "ilmoilla" on kaikenlaisia juttuja, kun etsitään syitä, miksi nuoret aikuiset eivät saa lapsia (tai saavat, mutta vasta ei niin nuorina aikuisina). On pohdintoja siitä, loppuuko elämä lapsen tuloon. Minusta on hyvä että asioita pohditaan. Se on yksi fiksun ihmisen tunnusmerkki. Haluaisin että omatkin lapseni aikanaan käyttäisivät aikaa harkintaan tässä ja muissakin asioissa. Yhtä tärkeää on kuitenkin toimia silloin, kun on vielä vaihtoehtoja. Välikommentti: suljen kirjoitukseni ulkopuolelle lapsettomuudesta kärsivät (saa toki lukea silti). Läheskään aina lapsi ei ole oma valinta. Kuulun itsekin heihin, joilla homma on ollut hankalaa. Lapsia on saanut odottaa ja lukumäärä on jäänyt aikanaan toivottua pienemmäksi. 1.  Raha Kyllä ne rahaa vievät. Peruselämä on hoitunut meillä varsin hyvin, koska ainakin jompikumpi lasten vanhemmista on ollut koko ajan työelämässä. Extraa, esimerkiksi lomamatkoja on ollut mahdollista tehdä, mutta kyllä se 4 hengen lomam

Lukemisia ja yhden perheenjäsenen kampaajakäynti

Kuva
Sama ilmiö joka maaliskuu - kaipaan kevään kasvukautta. Nyt en puhu pelkästään puutarhapalstasta ( :D ) vaan yleensäkin. Kaipaan myös esimerkiksi metsässä kävelyä. Kyllähän sinne nytkin pääsee, mutta parasta on, kun maa ja puut alkavat vihertää. Tässä meillä on selvä näkemysero Touhin kanssa. Hänestä kura-aika on parasta aikaa metsässä. Sinne hän suuntaa kaverin tai useamman kanssa monta kertaa viikossa. Takaisin tullaan ulkohousut kauttaaltaan mudassa. Täydellistä pienen pojan elämää. Lähden kyllä yleensä lenkille säässä kuin säässä, mutta nyt on hieman tökkinyt. Tälläkin hetkellä ulkona on räntäsade. Piruvie, kun juuri viime viikonloppuna kävin pitkän harkinnan jälkeen ostamassa kevätkengät. Käytän niitä sitten joskus. Kävimme alkuviikosta Touhin kanssa kampaajalla. Pitkä tukka sai väistyä, tilalle tuli kiva lyhyt malli. Mallin leikkaamista edelsi kuitenkin, että kampaaja oli puoli tuntia myöhässä. Leikimme Touhin kanssa siililapasillani - ne muuttuivat Minecraftia ja Zeldaa pelaav